Östen ei ole koskaan ollut mitenkään pitkäpinnainen kaveri. Parhaiten sen on huomannut Östenin suhtautumisesta borderpentuun, joka muutti meille elokuussa 2008. Lauman muut koirat jaksavat murista ja varoitella pentua aivan loputtomiin asti, kun pentu on liian tunkeileva ja ylittää rajansa. Östen sen sijaan on säikyttänyt pennun lukuisia kertoja ärähtämällä rajusti ja joskus jopa näykkäämällä. Pentu on toki ansainnut nämä Östenin kurinpalautukset, mutta eipä se silti ole kivaa katseltavaa.
Noin kuukausi sitten Östen yllätti täysin. Östen leikki selällään lattialla äitini kanssa, kun pentu tuli ympärille sotkemaan leikkiä. Östenillä alkoi pinna selvästi kiristymään, ja juuri kun odotin Östenin ärähtävän pennulle, ja säikähdin, että nyt saattaa pentu saada jopa hammasta, Östen nappasikin lattialta köyden suuhunsa, ja alkoi raivokkaasti heitellä köyttä ympäri taloa. Samalla Östen murisi ja yhtäkkiä tämä lelun heittely muuttui leikiksi pennun kanssa. Se oli kyllä niin hienoa katseltavaa, että itku meinasi tulla. Östen sai tietysti isot kehut, mikä ilmeisesti johti siihen, että seuraavassa ongelmatilanteessa Östen turvautui jälleen lelun heittelyyn. Östen oli löytänyt vaihtoehtoisen käytöstavan ongelmatilanteeseen, ja koki sen palkitsevaksi.