Ensimmäinen rauhoittava signaali

Ensimmäisenä rauhoittavana signaalina aloin opettamaan Östenille katsekontaktia. Ideana oli opettaa Östen katsomaan pois päin muista koirista. Ajattelin, että katsekontakti minuun olisi riittävän yksiselitteinen tehtävä. Pelkillä makupaloilla tuo ei ole koskaan onnistunut, vaikka sitäkin olin aiemmin yrittänyt. Naksuttimen tuoma tarkkuus palkkauksen ajoitukseen on ilmeisesti ollut se syy, miksi katsekontakti nyt onnistui paremmin. Tätä katsekontaktia on nyt harjoiteltu hieman yli puoli vuotta.

Aloitin kotona sisällä vahvistamaan katsekontaktia. Östen osasi katsekontaktin jo ennestään, mutta naksuttimen lisääminen tähän vanhaan tuttuun asiaan piti harjoitella uudestaan. Kun katsekontakti onnistui joka huoneessa, ja kun vihjeen jälkeen Östen otti välittömästi katsekontaktin, oli aika siirtyä ulos harjoittelemaan.

Ensimmäiset harjoitukset tehtiin kerrostalon sisäpihalla, missä ei ollut kovin suuri todennäköisyys törmätä toisiin koiriin. Lisäksi sisäpihalta oli hyvä näkyvyys tielle, missä koiria liikkui enemmän. Näin pystyin varmistamaan välimatkan muihin koiriin ensimmäisten ulkoharjoitusten aikana ja vältin suorat kontaktit toisiin koiriin. Kun Östen pystyi vaihtamaan rähinän katsekontaktiin koirien ollessa kauempana kuin 50 metrin päässä, aloin siirtämään harjoitusta lenkkipoluille, missä normaalisti kävimme ja etäisyys toisiin koiriin oli pienempi.

Huomasin, että pelkkä katsekontaktin naksuttaminen ei riittänyt, vaikka olin yrittänyt tehdä alkuharjoitukset kunnolla. Jos toiset koirat pääsivät yllättämään, Östen alkoi taas rähisemään, eikä pystynyt ottamaan katsekontaktia. Näin ollen päätin naksuttaa myös kaikki pienen pienet eleet, esimerkiksi korvien tai hännän rento asento, tai jos rähinä oli jo alkanut, naksutin myös silloin, jos Östen hiljeni edes pienen pieneksi hetkeksi.

Tulokset ovat olleet kaiken aikaa parempia, joten harjoituksia kannattaa jatkaa. Östen on edelleen rähjännyt lenkillä, mutta aloittanut rähinän myöhemmin kuin ennen, mikä on antanut minulle enemmän aikaa toimia ja tehdä ratkaisuja, esimerkiksi sen suhteen jatkammeko matkaa suoraa toisia koiria kohti, vai käännymmekö eri suuntaan. Lisäksi Östen on lopettanut rähinän nopeammin kuin ennen. Ennen rähinää riitti niin kauan, että toinen koira oli varmasti hävinnyt näköpiiristä, mutta nyt riittävä etäisyys riittää siihen, että Östen lopettaa rähinän. Ennen Östen kävi kuumana koko loppulenkin, jos se oli joutunut lenkillä rähjäämään, mutta nyt se pystyy rentoutumaan paljon nopeammin kiihdyttävän tilanteen jälkeen. Näiden tilanteiden päätteeksi se ottaa yleensä pyytämättä katsekontaktin, eikä luovu siitä ennen kuin ollaan kotona.

Samaan aikaan kun olen opettanut katsekontaktia Östenille, olen opettanut sille myös helppoja leikkejä naksuttimen avulla, jotta saisin sen aktivoitumaan passivoivan kolinapurkki-metodin jälkeen. Näistä leikeistä on ollut paljon apua Östenin itseluottamukselle. Se uskaltaa nyt paremmin kokeilla asioita, mistä se on ennen pelännyt saavansa rangaistuksen. Tämä itseluottamus tuntuisi näkyvän positiivisesti myös lenkillä kohdatessa toisia koiria. Tilanteet eivät tunnu olevan enää niin pelottavia Östenille. Tällä hetkellä en tiedä rähjääkö Östen koiria ohitettaessa pelkoaan, vaan rähjääkö se siitä syystä, että se on oppinut rähjäämään.