Ja kuinkas ne Östenin hieronnat sujuikaan...

Ensimmäinen hierojan käynti sujui tosi hyvin. Östen makaili rentona patjalla koko käsittelyn ajan ja antoi hyvin käännellä ja käsitellä. Östen ei ollut nyt niin jumissa kuin viimeksi, kun hieroja oli sitä tutkinut. Silloin Östen oli vanhempieni kanssa, minun ollessa töissä. Ilmeisesti Östen ei pysty täysin rentoutumaan jos minä en ole paikalla, vaikka olen luullut, että Östen viihtyy täydellisesti myös vanhempieni hoidossa. Östen otti rennosti ja selvästi nautti käsittelystä.

Toinen kerta ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Kun hieroja saapui meille, kaikki kolme borderterrieriä juoksi ovelle vastaan, ja nuorimmainen alkoi taas kiusaamaan vanhinta. Minä ärähdän Otolle, että nyt loppuu tuollainen, minkä jälkeen Östen painelee sängyn alle piiloon, ja siellähän se sitten jumittikin. Houkuttelin sen sieltä pois, mutta hierottavaksi tämä koira ei enää suostunut. Se oli hermostunut ja jännittynyt kaiken aikaa, ja pyrki aina tilaisuuden tullen pakoon. Kyllä voi olla vaikea muistaa, että Östen ei kestä yhtään sitä, että minä ärähtelisin yhtäään kenellekään. Östen on kuitenkin mielestään aina jotenkin ärähdyksen kohteena ja ottaa kaiken aina itseensä. Jatkossa on pakko taas keskittyä olemaan rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Tuntuu, että mä en vaan koskaan opi. Onhan tässä nyt samaa harjoiteltu jo vaikka kuinka pitkän aikaa, mutta ei! Aina se ärähdys vaan tulee jostain. Nykyään en ärähdä koskaan Östenille, mutta kun pitäisi oppia, että Östenin aikana ei saa hermostua muihinkaan koiriin...

Tänään pitäisi olla kolmas käsittely. Saas nähdä miten tänään käy. Toimintasuunnitelma on seuraavanlainen: Ylimääräiset koirat suljetaan eri huoneeseen jo puoli tuntia aiemmin, Östenin kanssa mennään hihnan kanssa ulos odottamaan hierojaa, ja samalla naksun kanssa opetellaan jotain mukavaa, niin että Östen rentoutuisi jo ennen hierojan tuloa. Kertoilen myöhemmin miten tämä suunnitelma onnistui.

Seuraavaksi hierojalle

Vipsulla kävi eilen hieroja täällä kotona. Samalla se silitteli vähän Östeniäkin, ja totesi saman, mitä minä olin jo vähän epäillytkin. Ilmeisesti reidet ja lavan takaa selkärangan vierustat ovat tiukat. Östen on alkanut hyppäämään tosi huonosti sohvalle, joten jotain tämän kaltaista olin arvellutkin. Koira parka on kipuillessaan tietysti jännittänyt kaikkia lihaksiansa koko elämänsä ajan, ja nyt sitten se alkaa näkymään. Ensi viikolla tulee sitten hieroja myös Lenni-Östenille, jos saadaan aikataulut sopimaan.