Ensimmäinen iso edistysaskel tapahtui parisen viikkoa sitten. Östen oli ollut hetken vanhemmillani hoidossa. Siellä se ei ollut tavannut vieraita koiria, ainoastaan vanhempieni terrierin sekä suomenajokoiran. Östen on tottunut viettämään aikaa myös vanhempieni luona, joten ei siinä ollut mitään sen ihmeellisempää. Nyt halusin kuitenkin viettää pari päivää Östenin kanssa kahdestaan, joten vein pennun isän ja äidin luo ja hain Östenin takaisin kotiin.
Östen oli tosi iloinen kun päästiin viettämään aikaa kahdestaan, mutta se nyt on aina ollut muutenkin iloinen päästessään kotiin. Kaikki oli kuitenkin ihan tavallista. Lähdin sitten lenkille Östenin kanssa ihan niin kuin ennenkin. Lenkillä eräässä risteyksessä vastaan tuli koira. Östen katsoi ihan rauhallisesti tätä vastaantulevaa koiraa. Naksuttelin rauhallisesti Östenille, sillä häntä ja korvat olivat ihan rennosti. Östen ei kuitenkaan kääntynyt ottamaan makupalaa naksun jälkeen, mutta ajattelin, että se on sitten herran oma valinta. Kun toinen koira pääsi noin kymmenen metrin päähän meistä, alkoi Östen rähisemään. Se nyt ei ollut sinänsä mikään yllätys. Minä annoin koiran rähjätä ja aloin odottamaan, että saisin naksauttaa edes ihan pienen rauhoittavan signaalin, tai edes puolen sekunnin tauon rähjäämisessä.
Yhtäkkiä tapahtui kuitenkin jotain melko odottamatonta. Kesken rähjäämisen Östen kääntyi katsomaan minua, minä naksautin ja palkkasin, jonka jälkeen Östen kääntyi takaisin toisen koiran suuntaan ja jatkoi rähjäämistä. Kuitenkin jo ihan parin sekunnin kuluttua Östen lopetti rähjäämisen aivan yhtäkkiä ja kääntyi minuun päin, istui eteeni ja otti vahvan katsekontaktin. Juuri samalla hetkellä oli tuo vieras koira noin kolmen metrin päässä meistä, jonka jälkeen koira lähti isäntineen pois päin meistä. Naksutin ja palkkasin rauhalliseen tahtiin Östeniä. Sitten sanoin Östenille, että "mennään", jonka jälkeen se lähti kävelemään ihan rauhassa vierelläni, eri suuntaan siitä koirasta, katsomatta kertaakaan taakseen.
Kyllä meillä oli juhlat sen lenkin jälkeen!