Seuraavalla lenkillä Östen ylitti itsensä täysin! Kävelimme jalkakäytävällä, mihin liittyy pieni polku. Näin, että tuolta polulta oli tulossa koira jalkakäytävälle. Käännyin Östenin kanssa takaisin samaan suuntaan, mistä olimme tulleet.
Östen kääntyi kuitenkin vielä kurkkaamaan taaksemme, että mitä siellä nyt oli, kun piti kääntyä. Tähän mennessä toinen koira oli ehtinyt jo kävelytielle. Östen haukahti kerran lyhyesti ja kun annoin ymmärtää, että olen nähnyt koiran, mutta haluan silti jatkaa matkaa, jatkoi Östen kaikessa rauhassa matkaa minun vierelläni eri suuntaan. Östen ei siis rähissyt, vaan haukahti kerran, ihan niin kuin ilmoittaakseen, mitä näki. Uskomatonta. Minun riemullani ei ollut mitään rajaa tuossa tilanteessa.
Tästä käytöksestä Östen sai jackpotin. Loppulenkki olikin Östenin mielestä tosi mukava, koska palkitseminen vain jatkui ja jatkui. Makupaloja se sai kourallisen ja koko loppulenkki kuljettiin leikkien ja koiraa kehuen. Östen oli selvästi ylpeä itsestään ja suorituksestaan.