perjantai 30. tammikuuta 2009

Östenin käytös kaikessa omituisuudessaan

Meinasin aloittaa kirjoittamaan keinoista, joilla Östenin ongelmia on yritetty ratkoa, mutta ehkäpä onkin parempi aluksi perehtyä tarkemmin kaikkiin kummallisuuksiin, mitä Östenin käytöksessä esiintyy. Östenin käytöksestä tuntuu olevan aika vaikea kirjoittaa, joten kirjoitellaan edes vähän kerrallaan. Tässä ensimmäinen omituisuus:

Kun Östen oli vielä ihan pikku-pentu vaikutti se ihan tavalliselta pentuselta. Ainut asia, mikä minua ihmetytti oli se, että Östen ei suostunut missään nimessä olemaan selällään. Ei sylissä, eikä leikkiessä eikä se edes nukkuessaan kierähtänyt selälleen. Joskus yritin sitä leikittää selälleen, mutta se oli ihan mahdotonta. Koira joutui siitä ihan lukkoon ja paniikkiin.

Vanhempieni koiran, Vipsun, taitoihin kuului selän kautta kierähtäminen ja kuolleen leikkiminen, ja ne ovat edelleen Vipsun itsensä suuria suosikkia temppuvalikoimassa, mutta Östeniä ei saanut houkuttelemallakaan selälleen, joten tämän kaltaiset temput eivät tulleet kysymykseenkään. Kyllä se silloin vähän ihmetytti, että noin pieni asia oli tuolle koiruudelle niin iso ja merkittävä asia. Halusin kuitenkin totuttaa Östenin selällä olemiseen, vaikka siihen menisi useampikin vuosi. Nykyään Östen nukkuu selällään sylissä, leikkii selällään sekä osaa tempun missä se menee pyynnöstä kyljelleen (ei siis vieläkään selälleen) ja tuntuu, että se nauttii. Pidin tärkeänä tämän oppimista siitä syystä, että halusin Östenin luottavan minuun omistajana niin paljon, ettei sen tarvisi tuntea oloaan uhatuksi missään tilanteessa tai asennossa. Selällä olemista en opettanut naksuttimen avulla, vaan välillä leikkien ja välillä rauhoitellen ja silitellen koiraa. Kaikki pienetkin edistysaskeleet huomioitiin. Kun Östen oli väsynyt silittelin sitä erittäin rauhallisesti ja yritin ohjata sitä enemmän ja enemmän kyljelleen, mistä ohjailin selälleen. Muistaakseni siihen meni parisen vuotta, että Östen oppi olemaan täysin rentona selällään leikkiessä tai sylissä rapsuteltavana. Vasta viime kesänä aloin opettamaan temppua, jossa Östen menee kyljelleen. Sitäkin erittäin hitaaseen tahtiin pienin edistysaskelin.