Borderterrierini Östen

Olen jo pitkään suunnitellut tätä blogia Östenille, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Ensinnäkään en oikein tajua miten tätä käytetään ja toiseksi en oikein tiedä mistä aloittaisin kirjoittamaan. Mutta ehkäpä nämä ongelmat ratkeavat itsestään, kunhan vain pääsen alkuun.

Ensiksi pitäisi varmaan esitellä koira, jolle tämä blogi on omistettu. Koiran nimi on Östen ja rodultaan tämä kaveri on borderterrieri. Östen täyttää ensi syksynä viisi vuotta. Östen on pieni suloinen koira, jolla on erittäin isoja ongelmia ja juuri siksi tunsin, että tätä blogia tarvitaan.

Östen oli aluksi ihan tavallinen pieni pentu, kunnes Östen tuli jonkinlaiseen uhmaikään n. 9 kk ikäisenä. Silloin käytös alkoi muuttumaan ja Östen alkoi olemaan melko aggressiivinen muille koirille. Östen tapasi näykätä muita koiria heti ensi tapaamisella melkoisen rähinän säestämänä, jonka jälkeen se yritti ystävällisesti tervehtiä muita. Siinä vaiheessahan toiset koirat eivät enää halunneet olla Östenin kanssa missään tekemisissä. Ongelma ei tuntunut ratkeavan enää minun taidoillani, joten kävin Östenin kanssa kokeilemassa viisaampien ohjauksella eri koirankoulutusmetodeja. Kerron näistä sitten myöhemmin.

Käytösongelmien ohella, Östen kärsi pahoista allergiaoireista. Oireet alkoivat Östenin ollessa ihan pikku-pentu, kun yritin antaa sille citro-oskaa. Kun jätin citro-oskan pois, myös oireet katosivat pitkäksi aikaa. Vuosien myötä oireet kuitenkin palasivat ja pahenivat. Tilanne on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan. Kokeilin Östenin kanssa useampia eliminaatiodieettejä, mutta mistään ei ollut apua. Ensimmäinen allergiatesti tuli takaisin negatiivisena, ja ihopalatestin vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "Koiralla on joko allergia tai kapi." (Ihanko totta???) Koira on ollut lähes neljä vuotta jatkuvalla kortisoni-kuurilla, ja siitä huolimatta se säännöllisin väliajoin raapii ihonsa verille ja puree karvat poikki kyljistä, niin että se on ihan kaljuja laikkuja täynnä koko koira-parka. Viime syksynä teetimme uuden allergiatestin ja sieltähän alkoikin sitten löytymään vaikka mitä: koivu, pujo, järviruoko, rölli, homeita, varastopunkki, sika, joitain kaloja, maissi, herne... Ei siis ihme, ettei ruokinnalla saatu mitään tulosta aikaan. Vuoden alusta aloitimme siedätyshoidon, joten sen vaikutuksista ajattelin päivitellä tänne aina kun jotain uutta ilmenee.

Meni erittäin kauan, ennen kuin ymmärsin yhteyden ongelmakäyttäytymisen ja allergian välillä. Aina kun Östen on ollut huonommassa kunnossa, on sen rähiseminen muille koirille ollut aivan mahdotonta, eikä mitkään makupalat, kiellot tai muut onnettomat yritykset ole auttaneet siihen. Kun sain sen fyysisesti hieman parempaan kuntoon, sain sen reagoimaan naksuttimeen ja siten opetettua sille rauhoittavia signaaleja, kun toisia koiria tulee vastaan. Siitä on ollut iso apu, mutta tämä työ on vielä kesken. Kirjoittelen siitäkin jatkossa enemmän.

Koska aloitin tämän blogin näin myöhään, joudun kirjoittelemaan vähän päällekkäin niin menneistä kuin tulevista. Se voi toki tuntua hieman sekavalta, mutta toivon että tästä olisi kuitenkin apua minulle itselleni, että pystyisin paremmin hahmottamaan syyt ja niiden seuraukset, miksi Östenin kanssa kaikki on niin kuin on. Ja saattaisihan tästä olla apua muillekin, jotka taistelevat samojen tai samankaltaisten ongelmien parissa. Allergisen koiran kanssa elämä on hetkittäin todella raskasta. Minä olen kuitenkin päättänyt selvitä tästä taistelusta voittajana!