Allerginen koira ei ole mikään pieni ongelma

Vanhempieni luona on ollut aina koiria. Aluksi suomenajokoiria ja 90-luvun alusta asti talossa on aina asustellut vähintään yksi borderterrieri. Riemu oli rajaton kun syksyllä 2004 ostin ensimmäisen ikioman koirani. Luokseni muutti pieni borderterrieri Östen.

Vanhempieni koiran kanssa olin löytänyt tieni agilityn pariin. Koira oli erittäin taitava, mutta kilpailumenestystä ei meidän kohdalle ole oikein osunut. Toivoin, että Östenin kanssa kilpailuonni kääntyisi, ja että voisin sen kanssa harrastaa ja kilpailla ihan tosissani. Haaveena oli myös tutustua koiranäyttelyihin ja aloittaa kilpailu-ura myös tokossa. Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan.

Östen oli ollut luonani muutaman viikon, kun yritin antaa sille ruoan ohella citro-oskaa kasvattajan ohjeiden mukaan. Östen alkoi kuitenkin kovasti kutisemaan, joten kasvattajan kanssa päädyimme siihen tulokseen, että citro-oska jätetään pois. Kutina loppui myös ja koira vaikutti ihan normaalilta pieneltä pennulta. En tuolloin vielä ymmärtänyt huolestua, sillä muillakin perheen koirilla oli ollut joitain ruoka-aineita, mitä ne eivät olleet pentuna kestäneet, mutta vanhempina pystyivät syömään ilman ongelmia. Ensimmäisenä alkoi ihmetyttämään se, että ns pentukarva ei oikein ottanut vaihtuakseen. Östenin vatsan alle ei kasvanut karvoja juuri ollenkaan ja muutenkaan karva ei tuntunut ollenkaan borderterrierin karvalta, vaan se oli paljon pehmeämpää.

Allergiaa aloimme epäilemään vasta joulun alla vuonna 2005, kun toistuvat silmä- ja korvatulehdukset ajoivat meidät jälleen kerran eläinlääkäriin ja tuolloin ihokin oli jo alkanut oirehtimaan. Iho näytti tulehtuneelta, ja Östen kutisi voimakkaasti. Tuolloin alkoi loputon kortisoni- ja antibioottikuurien käyttö. Aina kun yksi kuuri loppui, meni muutama viikko ihan hyvin ja sitten piti taas olla hakemassa uutta kuuria. En tuolloin osannut oikein muuta kuin alkaa muuttamaan Östenin ruokavaliota.

Ensimmäisenä luovuin valmisruoista ja muistaakseni aloin jo silloin tutustumaan barffiin. Kevät, kesä ja syksy vuonna 2006 barffattiin ja barffauksen aikana Östenin karvanlaatu parani huomattavasti, mutta myös kutina lisääntyi. Barffaaminen oli siis pakko keskeyttää yli puolen vuoden kokeilun jälkeen. Sen jälkeen kokeilimme jotain eläinlääkäriltä saatavaa hyperallergiaruokaa, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. Syksyllä 2006 päätin aloittaa eliminaatiodieetin Östenin kanssa. Syötin sille aluksi sika-nauta-jauhelihaa ja riisiä. Siitä ei ollut mitään apua joten vaihdoin jauhelihan pelkkään sian jauhelihaan. Kun tästäkään ei ollut apua, kokeiltiin keväällä 2007 pelkkää naudan jauhelihaa ja riisiä. Se tuntui sopivan Östenille sillä kahdeksan viikon jälkeen Östen voi erittäin hyvin ja olimme valmiita lisäämään uusia ruoka-aineita Östenille. Jokaista uutta ruoka-ainetta testasin kaksi viikkoa, ennen kuin lisäsin taas uuden ruoka-aineen. Tällä tavoin tuntui, että Östenille sopi naudan ja riisin lisäksi myös porkkana, keltuainen ja keitetty peruna. Sitten yritin lisätä ruokaan muistaakseni piimää tai raejuustoa, minkä jälkeen Östen alkoi taas oirehtimaan. Sen jälkeen aloin syöttämään jälleen pelkkää naudan jauhelihaa ja riisiä, mutta oireet eivät loppuneet.

Syksyllä 2007 vein Östenin Vaasaan Länsirannikon eläinklinikalle, jolloin perinpohjaiset tutkimukset aloitettiin. Tässä vaiheessa omat voimat oli aivan lopussa. Olin valvonut lähes kaikki yöt kolmen vuoden ajan kuunnellen kuinka koira rapsuttaa itseään ja puree karvojaan poikki. Vuoden 2007 syksyllä tilanne oli pahempi kuin koskaan ennen. Jos Östen jäi yksin vaikka vain kahdeksi tunniksi, oli se tuona aikana ehtinyt purra karvansa poikki nyrkin kokoiselta alueelta kyljistä. Kainalot Östen oli raapinut niin pahaan kuntoon, että ne olivat aivan paksulla ruvella ja iho oli monin paikoin pahasti tulehtunut. Tämä tilanne meillä oli siis huolimatta toistuvista kortisoni-kuureista. Länsirannikolla tehtiin ensimmäiset allergiatestit ja ihopalatestit. Allergiatestin tulos oli negatiivinen, ja ihopalatestien mukaan koiralla oli joko allegia tai kapi. Tuo nyt oli sanomattakin selvää, ja sehän tiedettiin, että kapista ei ole kysymys. Varmuuden vuoksi Östenille annettiin kuitenkin piikit kapia vastaan ja samalla aloitettiin uusi eliminaatiodieetti, tällä kertaa broilerin lihalla ja riisillä. Iho saatiin tuolla kuntoon, mutta samaan aikaan vatsa alkoi reistailemaan, jolloin myös broilerista piti luopua. Siinä sitä sitten oltiin. Mitään ei oikein uskaltanut koiralle syöttää, mutta nälässäkään sitä ei voinut pitää. Vuosi siinä sitten meni naudanlihalla ja riisillä. Kortisonia annoin neljäsosan joka toinen päivä. Koira voi välillä paremmin ja välillä huonommin. Östenin turkki on nykyisin hyvin harva, pohjakarva on hyvin ohutta ja karvanlaatu muistuttaa lähinnä vanunutta villaa, mikä tekee myös nyppimisen erittäin hankalaksi.

Östenin suhteen ihmetytti tuolloin moni asia. Miksei mikään eliminaatiodieetti tuota tulosta? Miksi Östen oli hetken kunnossa naudan ja riisin avulla, mutta myöhemmin siitä ei ollutkaan apua? Ajattelin, että pelkästään ruoka ei riitä syyksi, ja siksi aloinkin epäilemään että asunnossani on hometta. Sillä ei kuitenkaan selittyisi se, että miksi Östen ei voinut paremmin edes vanhempieni luona, vaikka vietimme siellä kaikki kesät. Miksi koiran tila paheni aina syksyisin?

Syksyllä 2008 eläinlääkäri ehdotti uutta allergiatestiä. Olin päättänyt tehdä kaikkeni tuon pienen koira-rievun eteen, joten testi tehtiin. Tällä kertaa alkoikin sitten löytymään allergian aiheuttajia. Samalla sain vastauksen kysymyksiini. Listasta löytyi mm sika, erilaisia kaloja, herne, maissi ja merilevä: Östen oli barffauksen aikana saanut niitä kaikkia. Muita aineita oli mm koivu, pujo ja rölli: Kaikki nämä löytyy vanhempieni talon ympäristöstä. Siinä siis selitys miksi Östen ei voinut paremmin sielläkään, ja ilmeisesti omassakaan asunnossani ei siis ole hometta. Testin mukaan Östen on allerginen myös järviruokolle, mitä löytyy meidän kesämökiltä, lisäksi allergiaa aiheuttaa varastopunkki, minkä takia Östen ei voi syödä edes näitä hyperallergisten ruokia, ja lisäksi listassa oli vielä neljä eri hometta. Googlettelin niitä, ja kaikki niistä näyttäisi olevan jotain kasviperäisiä, joten oletan että niitä on runsain määrin metsässä ja varsinkin syksyllä.

Siedätyshoito aloitettiin heti keväällä 2009, kun tilaamamme lääkkeet olivat saapuneet. Nyt vaan jännitetään saadaanko näillä keinoilla koira-parka kuntoon. Suurin toiveeni on, että Östen voisi vielä elää täysin tervettä ja normaalia, onnelista pikku-koiran elämää!