Siedätyshoitoa

Tänään on taas pistopäivä. Östeniä on pistetty nyt aluksi joka toinen päivä ja nyt tämän päivän jälkeen aletaan pistämään vähän harvemmin. Mulle nämä pistospäivät alkaa käymään erittäin raskaiksi, koska inhoan pistämistä, ja pelkään satuttavani koiraani. Aina näin pistopäivän aamuina ensimmäinen ajatus herätessä on se, että tänään joutuu taas pistämään tuota haukkua. Östen taas on aivan uskomattoman kärsivällinen. Se antaa pistää itseänsä, eikä mitenkään osoita mieltään. Siinä se odottelee rauhassa, että saan pistettyä loppuun. Pieni urhea koira!

Östen on todennäköisesti kipeä näiden pistosten jälkeen. Aluksi käytös ei muuttunut millään lailla, mutta neljännen ja viidennen pistoksen jälkeen Östen oli erittäin ärtyisä. Se näykkäisi mua poskesta, kun yritin nostaa sitä. Mun käsi osui tietysti just siihen kohtaan mihin olin pistänyt. Tämän tapahtuman jälkeen Östen oli ihan nolona, ja kyllä kesti kauan, että se kehtasi tulla taas mun viereen sohvalle, vaikka pyysin. Yritin tietysti rauhoitella sitä, kun ei siinä mun mielestä ollut mitään hätää. Se oli vahinko, ja johtui siitä, että koira on kipeä. Mutta Östen ei meinannut päästä tästä tapahtumasta mitenkään yli. Se kävi mun vieressä kurkkaamassa mua, ja kun katsoin sitä ja yritin ystävällisellä äänellä puhua sille ja pyytää viereen, niin Östen vaan painoi pään alas ja hiipi hiljaa sivummalle keittiön pöydän alle. Oli niin hirvittävää katsella omaa koiraa noin onnettomana, mutta en voinut oikein muutakaan. Vasta seuraavana päivänä Östen alkoi olemaan oma itsensä, iloinen, leikkisä ja ystävällinen. Viidennen pistoksen jälkeen mun toinen koira sai kokea, että juuri nyt ei kannata hakea Östeniä leikkimään. En nähnyt mitä tapahtui, kun satuin olemaan eri huoneessa, mutta yhtäkkiä kuului Östenin ärähdys ja sen jälkeen pentu alkoi kiljumaan. Menin katsomaan, mikä oli hätänä, mutta pentu näytti olevan ihan kunnossa. Se oli ilmeisesti vain säikähtänyt Östenin ärähdystä, kun oli kuitenkin tottunut jo siihen, että Östen yleensä lähtee aina leikkiin mukaan.

Nyt sitten kuudennen ja seitsemännen piston jälkeen Östen on ollut tosi väsynyt, ja aivan tokkurainen. Muuten se on kuitenkin ollut erittäin ystävällinen ja leikkisä, ja jotenkin erilainen kuin yleensä. Se on ollut jollain tavalla miellyttävämpi nyt, kuin yleensä.

Kun nämä sen mielialat vaihtelee niin paljon pistosten jälkeen alkaa jännittämään, että mitenkähän tänään käy... Tuleeko koirasta räyhäävä peto, vai se kaikkein kultaisin ja suloisin pieni koira? Se selviää vain kokeilemalla. Joka tapauksessa ihanaa, että tämän pistoksen jälkeen seuraava tarvii antaa vasta lauantaina. Viikko vapaata, ihanaa!