Östen aloitti rähjäämisen n. 8-9 kk ikäisenä. Siihen asti ei ollut juurikaan ongelmia lenkillä tai muutenkaan. Östenillä oli muutama koirakaverikin, ja elämä oli ihan normaalia. Ensimmäinen rähjäys sattui agilitykentällä. Aloittelimme silloin agilityn alkeita, ottaen kuitenkin huomioon Östenin nuoren iän (tarkoittaa siis sitä, että harjoittelimme vain putkea, pussia, matalia hyppyjä sekä pujottelua). Kaikki meni hyvin niin kuin ennenkin, mutta sitten yhtäkkiä Östen syöksyi putkesta rähjäämään jollekin pystykorvalle. Muut ohjaajat olivat jääneet koirineen liian lähelle putken ulostuloa, mistä huomautinkin heille, mutta he eivät silti ymmärtäneet siirtyä. Päästin Östenin silti putkeen, kun en voinut kuvitellakaan että se syöksyisi rähjäämään toisille koirille. Ajattelin, että se korkeintaan karkaa haistelemaan.
Sen jälkeen Östen ei enää tullut mitenkään toimeen tämän pystykorvan kanssa, vaan molemmat rähjäsivät remmeissä kentän laidalla, ja jokainen harjoitus päättyi näiden kahden koiran tappeluun. En osannut muuta kuin ottaa Östenin pois ryhmästä.
Talven aikana yritin opettaa Östenille käytöstapoja ihan omin päin ja kaikki menikin ihan hyvin, mutta taas kun kesä koitti ja yritin saada Östeniä uudestaan agilityryhmään, niin taas sieltä löytyi yksi koira, jota Östen ei voinut sietää. Jos kyseinen koira sattui olemaan poissa jollain kertaa, Östen otti uhrikseen seuraavan. Taas otin Östenin pois ryhmästä. Samaan aikaan kävin kuitenkin Östenin kanssa oman seuran perustottelevaisuus-kurssilla. Kurssilla opetetut asiat Östen kyllä jo osasi -kotona- mutta nyt oli hyvä tehdä samoja juttuja ryhmän toimiessa häiriönä. Toisin kuin agilityssa, täällä Östen pärjäsi oikein hyvin. Se sieti jopa ihan kylkeä hipoen ohittavat koirat, sen jälkeen kun se oli "kotiutunut" ryhmään. Jos ryhmän koirat vaihtuivat, oli Östen taas sama rähisevä itsensä ryhmän uusille jäsenille.
Pentukurssin lisäksi yritimme totuttaa Östeniä kavereideni koiriin. Päästettiin vaan koirat irti ja katsottiin mitä tapahtuu. Voi kavereiden koiraparkoja!!! Östenin taktiikka oli seuraaavanlainen; ensin se juoksi täysiä toisia koiria päin rähisten kuin mielipuoli. Sitten se saattoi nypätä vaikka pitkistä häntäkarvoista, (muuten Östen ei ole purrut toisia koiria) jonka jälkeen Östen juoksi mun luo takaisin, kun minä kiljuin ja karjuin koiraa pois rähjäämästä. Tämän tapahtumasarjan jälkeen Östen yritti mennä ystävällisesti tervehtimään samaisia koiria, mutta tuli tietysti torjutuksi. Osa koirista pelkäsi siinä vaiheesssa Östeniä, osa "jäädytti" tilanteen ja käyttäytyi kuin Östeniä ja koko tapahtumaa ei olisi koskaan ollutkaan.
Vähitellen rähjääminen alkoi myös lenkillä. Östen alkoi rähjäämään koirille jo siinä vaiheessa kun koirat tulivat näkyviin, huolimatta siitä, miten kaukana ne olivat. Tuli siinä sitten vahingossa rähistyä välillä muovipusseille ja kävelykepeillekin. Jossain vaiheessa Östen aloitti varmuuden vuoksi rähinän kaikelle mitä ihmiset "roikottivat" käsissään.
Jatkossa kerron koulutusmetodeista mitä ongelmaan kokeiltiin ja miten ne vaikuttivat Östenin käytökseen ja yleensäkin meidän elämään.