Joskus Östenistä tuntuu, että on vähän vaikea ymmärtää mitä tapahtui...

Tässä on nyt tullut kerrottuakin jo Östenin rähinästä, murinasta ja lauluesityksistä, mutta eipä siinä vielä kaikki. Meidän Östen menee välillä ihan lukkoon, jolloin se katselee hämmentyneen näköisenä ympärilleen, eikä oikein tiedä mitä tekisi tai minne menisi. Silloin se jähmettyy paikoilleen kuin suolapatsas, ja jos joku yrittää mennä lähelle, saattaa se hiippailla aran näköisenä kauemmas. Usein näihin henkisiin lukkoihin ei ole mitään näkyvää syytä, tai syyt ovat siis sellaisia, mitä ihminen ei vaan tajua. Ne voi olla jotain ihan arkipäiväisiä juttuja.

Östen pelkää esimerkiksi miesten yskää. Naisten yskä ei ole niin pelottava. Kun joku mies yskäisee, lähtee Östen vähin äänin paikalta ja on selvästi ihmeissään, että mitä nyt tapahtuu. Östenin ratkaisu on ottaa etäisyyttä ja olla mahdollisimman huomaamaton näissä tilanteissa.

Lisäksi Östen reagoi yhtä voimakkaasti, jos minä turhaudun. Pahinta on jos huudan; siitä Östen saattaa olla järkyttynyt parikin vuorokautta, mutta lukkoon se menee jo siitä, jos vain sanon kyllästyneeseen sävyyn jotain, esim "Onko pakko?" ja "Mä en nyt millään jaksaisi". Ja tuo koiran kummajainen menee lukkoon vaikka se olisi eri huoneessa kuin minä. Östenin mielestä on ihan kamalaa jos äänensävyni on vihainen, kyllästynyt tai muuten vaan väsynyt. Silloin Östen yleensä menee sängyn alle, ja siellä se saattaa pysyä vaikka miten pitkään. Makupaloilla sen saa houkuteltua pois sängyn alta, mutta heti kun makupalat loppuu vilahtaa se samantien takaisin piiloonsa. Mitkään lepertelyt ei auta, vaikka kuinka yrittäisin sille viestittää, että Östenissä ei nyt ollut mitään vikaa, vaan mua harmitti ihan muut asiat. Östen on kyllä antanut melkoisen oppimäärän omien tunteiden hallintaan. Östenin kanssa pitää koko ajan keskittyä olemaan rauhallinen ja tasainen. Mitään yllätyksiä se ei oikein tunnu kestävän. Ei ole ihan helppo homma pohjalaiselle luonteelle. Mutta kai musta on hiukan parempi ihminen kehittymässä Östenin kouluttaessa mua. En huuda enää niin herkästi, ja yritän pysyä rauhallisena, vaikka se välillä onkin niin kovin hankalaa.

Joskus Östen menee lukkoon ihan muuten vaan. Vaikka kesken leikin. Se saattaa yhtäkkiä lopettaa leikin kesken ja katsella hämmästyneen näköisenä, niin kuin se kysyisi, että mikä sulle nyt tuli. Ilmeisesti siinä leikkiessä tulee aina joskus tehtyä jotain liikkeitä, mitkä ovat sitten liikaa Östenille. Olenkin miettinyt, että pitäisi joskus oikein kuvata näitä leikkejä. Jos sattuisi niin hyvä tuuri, että saisi kuvattua tällaisen lukkoonmenemisen. Videolta voisi ymmärtää paremmin, mitä tapahtui ja mikä laukaisi Östenin hämmennyksen.

Tällaisen lukon aikana Östen ei juurikaan kykene toimimaan muuten, kuin hiipimään kauemmas kaikista muista. Makupaloja se kyllä syö, mutta ei yhtä innokkaasti kuin normaalisti, vaan paljon varovaisemmin. Nyt olen kuitenkin saanut melko hyvin purettua näitä lukkoja erään hyvin yksinkertaisen tempun avulla. Östenille opetin joskus "Ollaanko kavereita"- tempun, missä koira vaan läppää tassullaan minun kättäni. Jostain syystä tämä temppu on ollut Östenille mieluisa, ja sillä sen saa usein rentoutumaan lukkoonmenon jälkeen. En tiedä, mistä se johtuu, että vaikka koira on muuten lähes toimintakyvytön, niin tämän tempun se pystyy suorittamaan. Parin toiston jälkeen Östen innostuu tästä leikistä niin, että unohtaa aikaisemman hämmennyksensä. Kai temppu on sitten riittävän yksinkertainen ja palkitseva. Kiitokset vaan entiselle agilityoppilaalleni Susannalle, joka tämän tempun meille opetti, vaikka kumpikaan meistä ei silloin vielä tiennyt, miten suuri merkitys tällä leikillä tulisi olemaan meidän elämässä.