Ohituksia

Östen-Pösten pääsi tänään kahdestaan lenkkeilemään mun kanssa, kun Östenin lähtö kesti taas niin kauan, että muu porukka (äitini ja kaksi muuta koiraa) ei jaksanut enää odottaa ja lähti jo edeltä käsin. Lähtötilanne meni jotenkin näin, että oltiin pakkailemassa koiria autoon, kun Östeniä alkoi yhtäkkiä jännittää. Se heilutti häntää, mutta väisti kun menin lähemmäs ja yritin sanoa Östenille, että tule vain. Lopputulos oli se, että Östen pujahti auton alle, ja minä ajattelin, että käynpä hakemassa pipon tässä välissä. No Östenhän pujahti taloon sisälle samalla ja meni telttaansa. Yleensä se tarkoittaa sitä, että se olisi mielellään lähdössä, mutta pitäisi päästä sillä teltalla. Teltalla ei kuitenkaan voi kantaa Östeniä, vaan Östen piti houkutella pois sieltä ensin. Kun Östen tuli teltasta ja tajusi että muut olivat jo lähteneet, niin sitten sille tuli paha mieli. Östen kuitenkin ilahtui kun näki, että lähdetään sitten kahdestaan kuitenkin.

Lenkillä tuli koira vastaan, jonka omistajat nostivat syliinsä ohitustilanteen ajaksi. Tämä ohitus meni hyvin. Östeniä ei häirinnyt tippaakaan vastaantulevien sylissä oleva koira. Östen otti katsekontaktia, ja kun se katseli eteenpäin, testailin sitä pyytämällä katsekontaktia. Östen oli täysin rento ja otti katsekontaktin heti sitä pyydettäessä.

Myöhemmin vastaan tuli kaksi cavalieria, jotka myös rähjäsivät ja kiskoivat hihnassa. Östen rähisi, mutta taas kesken rähinän otti sen katsekontaktin, jatkoi rähinää, otti katsekontaktin ja lopetti rähinän. Östen kävi tällä kertaa kuitenkin kierroksilla vielä pitkän aikaa, haisteli maata ja poukkoili remmissä ja sen sellaista.

Tämä ohitus ei ollut paras meidän ohituksista, mutta edelleen suunta on oikea, kun kuitenkin välillä aina tuntuu lamppu syttyvän, että olihan sitä olemassa joku toinenkin keino...

Kotiintulo-rituaalit

Östenistä riittää kerrottavaa. Esimerkiksi nämä kotiinpaluu-tilanteet on aika mielenkiintoisia. Kun saavun kotiin jostakin, kaikki koirat tulevat vastaan. Siinä ne hyppivät onnellisina ja joskus ne jopa "vikisevät", kun ovat niin tyytyväisiä kotiinpaluustani. Östen käy ovella vastassa myös muiden mukana. Sekin kiljaisee riemusta pari kertaa ja sen jälkeen katoaa jonnekin, yleensä olohuoneeseen, vaikka muut jäävät vielä tervehtimään tulijaa.

Kun menen etsimään Östeniä, niin se löytyy yleensä aina olohuoneesta pöydän alta. Östenillä on sukka suussa (se löytää niitä aina jostain tai hakee vaikka kaapista) ja häntä heiluttaa koiraa. Se vaikuttaa niin onnelliselta, että se ei enää tiedä, mitä tekisi. Ihan kuin se pelkäisi räjähtävänsä, jos vielä tapahtuu lisää kivoja asioita.

Tilanne vaikuttaa aivan siltä, että Östen on onnellinen, että minä tulen kotiin, mutta jostain syystä sen täytyy vetäytyä siitä tilanteesta. Näissä tilanteissa Östen kantaa aina jotakin, yleensä sitä sukkaa. Vastaavaa tavaroiden kantamista esiintyy käsittääkseni usein stressaavilla koirilla, kun ne pyrkivät lieventämään stressiä. Muuten Östen seisoo olohuoneen pöydän alla hiirenhiljaa, ja kun tulen sitä katsomaan, alkaa hurja hännänheilutus ja uskomattomat riemuloikat, leikkimurina ja lelujen heittely.

Voisiko olla mahdollista, että Östen ei kovin hyvin kestä tunnetiloja? Onko koirilla tunnetiloja, kuten ihmisillä? Östen vaikuttaa ihan siltä, että se kokee kaiken niin täysillä, että se aivan sattuu, oli sitten kysymys hyvästä tai pahasta. Ihan niin kuin se olisi täysi vesiastia, joka läikkyy yli jos vain vähänkin heilauttaa.

Onnistunut koiran kohtaaminen ja pistopäivä

Tänään lähdettiin isommalla porukalla lenkittämään koiria eräälle laavulle. Sinne saapui myös tuttavien koira, jota Östen ei ollut aiemmin tavannut. Toista koiraa hiukan jännitti, kun vastassa oli kolmen terrierin jengi, ja kaikki tietysti irti. Tämä tuttujen koira viestitti meidän piskeille, että pysykääs vähän kauempana. Östen kiersi koiraa kiinnostuneena, mistä syystä pelkäsin hiukan, että toisen koiran karkottavat signaalit saavat Östenin rähjäämään. Huusin Östenin pois tilanteesta, ja uskomatonta mutta totta: Östen tuli minun luokseni!

Östen ei hyökännyt, ei räyhännyt, ei rähjännyt, ei mitään! Östen oli niin rauhallinen ja ihana, ettei kukaan olisi voinut ongelmakoiraksi tunnistaa! Tämä kaikki ylittää jo oman ymmärrykseni. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Naksuttimesta en luovu koskaan!

Ulkoilun jälkeen piti taas pistää Östeniä. Pistoksen jälkeen Östen on taas nukkunut. Kaikki on siedätyshoidon suhteen sujunut hyvin. Östen on voinut hyvin kahta kertaa lukuunottamatta. Östen kuitenkin kutisee ihan niin kuin ennenkin, joten vielä en voi ainakaan hehkuttaa, että siedätyksestä olisi ollut apua. Yritän silti säilyttää vahvan uskon lääkeiden tehoon. Vielä ne tehoaa ja Östen paranee! Nyt ei saa lakata uskomasta.

Juhlat jatkuvat! :D

Pari päivää sitten Östen oli taas niin hienosti lenkillä! Jouduimme tilanteeseen, missä oli pakko ohittaa toinen koira. Onneksi tie oli melko leveä. Östen käveli hienosti vierellä ja otti katsekontaktin, kun lähestyimme toista koiraa. Minä naksutin ja palkkasin parin askeleen välein katsekontaktista. Vaikuttaisi siltä, kuin Östen alkaisi tajuamaan, että vieras koira on vihje katsekontaktille, sillä se on alkanut tarjoamaan tätä katsekontaktia jonkin verran myös omatoimisesti. Kuitenkin kun toinen koira oli ihan kohdallamme, rähisi Östen ihan pienen hetken, ja heti kun olimme kävelleet toistemme ohi, otti Östen jälleen katsekontaktin ja käveli kauniisti vierellä. Rähinän aikana, sanoin tiukkaan sävyyn "mennään" ja jatkoin matkaa eteenpäin vilkaisematta kertaakaan toista koiraa. Östenkään ei enää kurkkinut taakse päin toisen koiran perään ja muutenkin se rauhoittui ja rentoutui todella nopeasti. Ohituksen jälkeen, kun Östen otti taas katsekontaktin ja käveli pois päin koirasta, naksutin taas ja palkkasin.

Hassua, miten nyt on alkanut tulokset näkymään, vaikka metodia ollaan harjoiteltu jo melko kauan. No, minä en välitä ajasta tai työmäärästä. Pääasia on, että olemme saaneet toivottuja tuloksia!

Lisää edistystä

Seuraavalla lenkillä Östen ylitti itsensä täysin! Kävelimme jalkakäytävällä, mihin liittyy pieni polku. Näin, että tuolta polulta oli tulossa koira jalkakäytävälle. Käännyin Östenin kanssa takaisin samaan suuntaan, mistä olimme tulleet.

Östen kääntyi kuitenkin vielä kurkkaamaan taaksemme, että mitä siellä nyt oli, kun piti kääntyä. Tähän mennessä toinen koira oli ehtinyt jo kävelytielle. Östen haukahti kerran lyhyesti ja kun annoin ymmärtää, että olen nähnyt koiran, mutta haluan silti jatkaa matkaa, jatkoi Östen kaikessa rauhassa matkaa minun vierelläni eri suuntaan. Östen ei siis rähissyt, vaan haukahti kerran, ihan niin kuin ilmoittaakseen, mitä näki. Uskomatonta. Minun riemullani ei ollut mitään rajaa tuossa tilanteessa.

Tästä käytöksestä Östen sai jackpotin. Loppulenkki olikin Östenin mielestä tosi mukava, koska palkitseminen vain jatkui ja jatkui. Makupaloja se sai kourallisen ja koko loppulenkki kuljettiin leikkien ja koiraa kehuen. Östen oli selvästi ylpeä itsestään ja suorituksestaan.

Ja naksutinkoulutus toimii!!! :)

Ensimmäinen iso edistysaskel tapahtui parisen viikkoa sitten. Östen oli ollut hetken vanhemmillani hoidossa. Siellä se ei ollut tavannut vieraita koiria, ainoastaan vanhempieni terrierin sekä suomenajokoiran. Östen on tottunut viettämään aikaa myös vanhempieni luona, joten ei siinä ollut mitään sen ihmeellisempää. Nyt halusin kuitenkin viettää pari päivää Östenin kanssa kahdestaan, joten vein pennun isän ja äidin luo ja hain Östenin takaisin kotiin.

Östen oli tosi iloinen kun päästiin viettämään aikaa kahdestaan, mutta se nyt on aina ollut muutenkin iloinen päästessään kotiin. Kaikki oli kuitenkin ihan tavallista. Lähdin sitten lenkille Östenin kanssa ihan niin kuin ennenkin. Lenkillä eräässä risteyksessä vastaan tuli koira. Östen katsoi ihan rauhallisesti tätä vastaantulevaa koiraa. Naksuttelin rauhallisesti Östenille, sillä häntä ja korvat olivat ihan rennosti. Östen ei kuitenkaan kääntynyt ottamaan makupalaa naksun jälkeen, mutta ajattelin, että se on sitten herran oma valinta. Kun toinen koira pääsi noin kymmenen metrin päähän meistä, alkoi Östen rähisemään. Se nyt ei ollut sinänsä mikään yllätys. Minä annoin koiran rähjätä ja aloin odottamaan, että saisin naksauttaa edes ihan pienen rauhoittavan signaalin, tai edes puolen sekunnin tauon rähjäämisessä.

Yhtäkkiä tapahtui kuitenkin jotain melko odottamatonta. Kesken rähjäämisen Östen kääntyi katsomaan minua, minä naksautin ja palkkasin, jonka jälkeen Östen kääntyi takaisin toisen koiran suuntaan ja jatkoi rähjäämistä. Kuitenkin jo ihan parin sekunnin kuluttua Östen lopetti rähjäämisen aivan yhtäkkiä ja kääntyi minuun päin, istui eteeni ja otti vahvan katsekontaktin. Juuri samalla hetkellä oli tuo vieras koira noin kolmen metrin päässä meistä, jonka jälkeen koira lähti isäntineen pois päin meistä. Naksutin ja palkkasin rauhalliseen tahtiin Östeniä. Sitten sanoin Östenille, että "mennään", jonka jälkeen se lähti kävelemään ihan rauhassa vierelläni, eri suuntaan siitä koirasta, katsomatta kertaakaan taakseen.

Kyllä meillä oli juhlat sen lenkin jälkeen!

Östen ratkaisee ongelman

Östen ei ole koskaan ollut mitenkään pitkäpinnainen kaveri. Parhaiten sen on huomannut Östenin suhtautumisesta borderpentuun, joka muutti meille elokuussa 2008. Lauman muut koirat jaksavat murista ja varoitella pentua aivan loputtomiin asti, kun pentu on liian tunkeileva ja ylittää rajansa. Östen sen sijaan on säikyttänyt pennun lukuisia kertoja ärähtämällä rajusti ja joskus jopa näykkäämällä. Pentu on toki ansainnut nämä Östenin kurinpalautukset, mutta eipä se silti ole kivaa katseltavaa.

Noin kuukausi sitten Östen yllätti täysin. Östen leikki selällään lattialla äitini kanssa, kun pentu tuli ympärille sotkemaan leikkiä. Östenillä alkoi pinna selvästi kiristymään, ja juuri kun odotin Östenin ärähtävän pennulle, ja säikähdin, että nyt saattaa pentu saada jopa hammasta, Östen nappasikin lattialta köyden suuhunsa, ja alkoi raivokkaasti heitellä köyttä ympäri taloa. Samalla Östen murisi ja yhtäkkiä tämä lelun heittely muuttui leikiksi pennun kanssa. Se oli kyllä niin hienoa katseltavaa, että itku meinasi tulla. Östen sai tietysti isot kehut, mikä ilmeisesti johti siihen, että seuraavassa ongelmatilanteessa Östen turvautui jälleen lelun heittelyyn. Östen oli löytänyt vaihtoehtoisen käytöstavan ongelmatilanteeseen, ja koki sen palkitsevaksi.