Oppitunteja taas kerran kantapään kautta

Heti kun pääsin kehumasta, että kaikki on sujunut ihan hienosti ja mukavasti, tuli taas palautus maan pinnalle. Oma huolimattomuuteni johti taas ongelmatilanteeseen, joka painaa kovasti mieltä, enkä meinaa saada tilannetta nollattua millään. Tuntuu, että kaikki on pielessä ja että olen tehnyt kaiken niin väärin ja epäonnistunut tuon koiran kanssa ihan joka asiassa.

Östen on ollut taas hetken isän ja äidin luona, kun se ei viimeksi halunnut lähteä mun ja Oton mukaan. Tänään kävin sen sitten hakemassa ja yllätyksekseni Östen lähti erittäin mielellään, eikä tavallisesta jännityksestä ja sängyn alle piiloutumisesta ollut tietoakaan. No, laitoin koirat remmiin ja lähdin ulos, ja vasta auton luona huomasin, että auton avaimet jäi sisälle. Lähdin hakemaan niitä ja jätin koirat remmissä ulos. Koirat ovat aina vapaana kotipihassa, joten ei käynyt mielessäkään, että tässä tilanteessa olisi jotakin poikkeavaa.

Kun tulin takaisin ulos, huomasin, että auton vieressä odotti ainoastaan Otto. Aloin katselemaan, että missähän se Östen mahtaa mennä ja näinkin tien toisella puolella kaksi collieta omistajansa kanssa - ja Östenin. Östen haisteli kaikessa rauhassa collieita. Minähän karjaisin, että äkkiä kotiin ja Östen tuli saman tien häntä heiluen. Kaikki näytti olevan muuten hyvin, mutta Östenin suussa oli valkoinen karvatukku. Östen oli lähtenyt pihasta koirien luo rähjäämään, nypännyt karvoja toisen turkista, ja sen jälkeen tervehtinyt ihan rauhassa koiria. Koirille ei ilmeisesti sattunut mitään vahinkoa, ja vannotin omistajan ilmoittamaan, jos jotakin vielä löytyisi koirista.

Tapahtuman jälkeen Östen on ollut ilmiselvästi nolona. Se makoilee vieressä ja tuijottaa tyhjyyteen ja on kaikin puolin yrittänyt olla mallikelpoinen koira. Olen yrittänyt suhtautua asiaan rauhallisesti, mutta asia pyörii koko ajan mielessä. NÄIN EI VAIN SAISI TAPAHTUA! Ymmärrän Östenin arvaamattomuuden, ja tiedän, että siihen ei voi koskaan luottaa täydellisesti. Harmittaa niin tuhottoman paljon, että tekisi mieli luovuttaa, huutaa tai vaikka rikkoa jotain. Parhaiten taitaa kuitenkin auttaa se, että mietin mistä kaikki johtui ja miten jatkossa vastaavat tilanteet vältetään.

Östenillä oli siis remmi kaulassa ja se oli erittäin innokkaana lähdössä mukaani. Remmi on ainakin ollut aina iso rähinän aiheuttaja. Yleensä minä olen vain ollut sen remmin toisessa päässä. Östen saattoi kuvitella, että ollaan lähdössä lenkille tai en tiedä... Voisiko se kuvitella että remmi kaulassa saa lähteä pihasta, muuten ei? Lenkille kun lähdetään aina remmissä...

Toiseksi se oli erittäin innokas ja riemua täynnä. Ehkä se kävi vaan ylikierroksilla, eikä taaskaan tunteiden hallinta ollut ihan kohdallaan.

Miten aion ratkaista ongelman? Ainakin rajoja pitää opetella lisää. Ne täytyy olla vahvemmat. Pihasta ei lähdetä KOSKAAN ilman lupaa. Olisiko myös aiheellista alkaa käymään erikseen lenkillä Östenin ja Oton kanssa? Silloin voisin paremmin keskittyä Östenin kouluttamiseen. Nyt tuntuu olevan pää niin sekaisin, että en todellakaan tiedä, mikä auttaa ja miten tässä toimitaan jatkossa. Ehkä mikään ei koskaan muutu, ja kaikki on aina tätä samaa. Joka päivä pitäisi tehdä jotain älyllistä tuon koiran kanssa, että se saisi jotenkin purettua energiaansa. Asumisjärjestelyihin pitäisi saada jotain parempaa selkoa. Nykyinen tilanne hämmentää niin koiria kuin muakin.

Eli ohjeet itselleni tulevaa varten:
1) Älä jätä koiraa pihaan remmi kaulassa
2) Vahvista rajojen opettelua. Esimerkiksi lenkille lähtiessä rajan saisi ylittää vain vihjeestä, muuten on jäätävä rajalle, vaikka olisi hihna pannassa kiinni ja kaikki muut lähtisivät pihasta.
3) Järjestä älykkyyttä vaativia tehtäviä
4) Opetellaan ulos lähtöjä ja yritetään hankkiutua eroon peloista eteisiä kohtaan
5) Östen jää mun luo asumaan ja ihan kokonaan - halusi se sitä tai ei.

Nyt ei saisi luovuttaa. Oltiin jo niin lähellä normaalia elämää.