Kevättä kohti

Östenin kuulumisia ei ole tullut hetkeen päivitettyä, kun elämä on ollut niin tasaista. Östenin paineet silmissä on ollut nyt ihan ok. Käyn taas jossain vaiheessa kevättä mittauttamassa uudestaan.

Koiria katsellaan ilman rähinää, ilman naksutinta ja ilman makupaloja - ainakin jos Otto on mukana. Häntä voisi näissä tilanteissa olla hieman rennompi, mutta kai sekin tulee ajallaan.

Uloslähtemiset on Östenille edelleen hankalia, samoin kuin autosta lähteminen. Aina kun olisi tarkoitus lähteä ulos, Östen menee sängyn alle, eikä meinaa millään tulla pois sieltä. Sängyn alta houkuttelut on oikein projekteja ja haittaa suuresti normaalia elämää. Sitten kun Östenille saa kaulapannan ja saa sen jotenkin huijattua eteiseen, niin sitten se on ihan sekaisin onnesta. Niin kuin se vasta siinä kohta ymmärtäisi, että pääsee lenkille.

Olen opettanut sitä nyt naksulla tulemaan sängyn alta ja laittamaan itse päänsä pannan läpi. Näyttäisi tuottavan tulosta, sillä nykyään nämä rituaalit ennen ulos lähtemistä kestää enää vain noin 5 minuuttia, kun ennen saattoi mennä helposti puolikin tuntia, ennen kuin koira oli pyydystetty sängyn alta. Östen on lisäksi pariin otteeseen mennyt itse eteiseen kun olen kysynyt, että lähdetäänkö lenkille. Nämä ulos lähtemiset alkoivat olemaan ongelmia sen ilmanpainepumpun käytön jälkeen, kuten varmaan jo ennemminkin kirjoitin. Hassua oli se, että eteispelko ei jäänyt vanhaan asuntooni vaan sama jatkui uudessakin kodissa.

Muuten on kaikki hyvin ja Östen ja Otto vaikuttavat oikeinkin onnellisilta ja lähes normaaleilta koirilta. Ai niin, ollaan taas barffattu koirien kanssa. Nyt olen vaan osannut jättää jotain ruoka-aineita pois Östenin ruokalistalta. Östenillä on karvat! Ihan oikeat karvat joiden alta ei näy ihoa, kuten ennen! Kyllähän se välillä kutisee, mutta ei enemmän kuin ennen, eikä se ole enää raapinut itseään verille eikä purrut karvoja poikki, joten se on aika hyvässä kunnossa. Toivoa sopii, että kevät ja koivut ja muut heinät eivät pahenna tilannetta. Siedätyshoito jatkuu.