Östenin viimeisten rähjäilyjen jälkeen allergiaoireet pahenivat. Nyt on taas annettu vähän enemmän kortisonia ja heti huomaa, että Östen reagoi taas paremmin koulutukseen ja on paljon rennompi. Aamulenkeillä ohitamme kolme koira-aitausta ja aamuisin niissä kaikissa tuntuu olevan meuhkaava koira ulkoilemassa. Ensimmäisessä aitauksessa (tai siis aidatulla talon pihalla) on isompi koira joka hyppii aitaa vasten ja haukkuu. Seuraava on koiranhäkki jossa lintukoira haukkuu kaikille ohikulkeville, ja viimeisellä aidatulla pihalla pieni terrieri hyppii ja räksyttää hurjasti kun kuljemme ohi. Östen ei välitä mitään näistä haukkujista. Ensimmäisen koiran kohdalla Östen vaikuttaa hieman jännittyneeltä, mutta pystyy haistelemaan maata ja liikkumaan normaalisti. Lintukoiran haukusta se ei välitä yhtään mitään, vaan kävelee ohitse erittäin itsevarman tuntuisena. Räksyttävä terrieri sen sijaan herättää eniten reaktioita Östenissä. Siitä Östen selviää ottamalla katsekontaktin oma-aloitteisesti. Kuitenkan tämän terrierin kohdalla ei voi haistella eikä merkkailla vaan siitä on kuljettava ohi melko reippaaseen tahtiin.
Myöskin siirtymätilanteet ovat olleet Östenille haastavia. Siirtymätilanteilla tarkoitan autoon menemistä ja varsinkin autosta lähtemistä, eteiseen tulemista, kotiin tulemista jne. Joskus jopa kääntymiset, jotkut tiet ja suunnat ovat Östenin elämässä jännittämisen arvoisia asioita.
Nyt olen naksulla opettanut vihjeet autoon menemiseen ja autosta pois tulemiseen ja vahvistan päivittäin näitä siirtymisiä pari-kolme kertaa. Olen myös opettanut naksulla eteiseen tulemista siten että vihjeenä on "panta" ja Östenin tehtävänä on tulla laittamaan pää kaulapannasta läpi. Aloitin siten, että olin pannan kanssa makuuhuoneessa, minne Östen aina pakenee ennen lähtemistä ulos. Kun pannan laittaminen Östenin ehdoilla on sujunut hyvin makuuhuoneessa, olen vaiheittain siirtynyt kohti eteistä. Östenhän on siitä hassu, että kun panta on saatu kaulaan, niin parilla rohkaisevalla sanalla, se on lähtenyt innoissaan ulos. Vaikeaa on nimenomaan eteiseen tulo ja pannan saaminen kaulaan. Nyt "eteispelko" on hellittänyt huomattavasti ja kun istun pannan kanssa eteisessä ja hetken maltan odottaa, niin Östen tulee itse eteiseen ja laittaa pannan kaulaan. Joskus Östen tulee suoraan eteiseen, ja joskus sen pitää hakea vauhtia makuuhuoneesta. Vauhdinhakemisella tarkoitan sitä, että Östen tulee makuuhuoneesta ensin makuuhuoneen ovelle kurkkaamaan, palaa sängyn alle, sitten tulee eteisen ovelle, palaa sängyn alle ja sitten saapuu pujottamaan pannan kaulaansa. Joka tapauksessa uloslähdöt ovat nyt paljon helpompia, kun vertaa aikaan, jolloin sain ryömiä hakemaan sen sängyn alta. Parhaimmillaan ulosmenorutiinit ovat kestäneet puolikin tuntia, nyt selviämme alle kymmenen minuutin!
Paljon kehitystä on siis tapahtunut taas pienessä hetkessä. Östenin huono käytös ja kivut kulkevat selvästi käsikädessä, joten tarkkana saa olla taas kun koivut ja pujot alkavat kukkimaan, että Östenillä on riittävän vahva lääkitys....
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
torstai 8. huhtikuuta 2010
Oppitunteja taas kerran kantapään kautta
Heti kun pääsin kehumasta, että kaikki on sujunut ihan hienosti ja mukavasti, tuli taas palautus maan pinnalle. Oma huolimattomuuteni johti taas ongelmatilanteeseen, joka painaa kovasti mieltä, enkä meinaa saada tilannetta nollattua millään. Tuntuu, että kaikki on pielessä ja että olen tehnyt kaiken niin väärin ja epäonnistunut tuon koiran kanssa ihan joka asiassa.
Östen on ollut taas hetken isän ja äidin luona, kun se ei viimeksi halunnut lähteä mun ja Oton mukaan. Tänään kävin sen sitten hakemassa ja yllätyksekseni Östen lähti erittäin mielellään, eikä tavallisesta jännityksestä ja sängyn alle piiloutumisesta ollut tietoakaan. No, laitoin koirat remmiin ja lähdin ulos, ja vasta auton luona huomasin, että auton avaimet jäi sisälle. Lähdin hakemaan niitä ja jätin koirat remmissä ulos. Koirat ovat aina vapaana kotipihassa, joten ei käynyt mielessäkään, että tässä tilanteessa olisi jotakin poikkeavaa.
Kun tulin takaisin ulos, huomasin, että auton vieressä odotti ainoastaan Otto. Aloin katselemaan, että missähän se Östen mahtaa mennä ja näinkin tien toisella puolella kaksi collieta omistajansa kanssa - ja Östenin. Östen haisteli kaikessa rauhassa collieita. Minähän karjaisin, että äkkiä kotiin ja Östen tuli saman tien häntä heiluen. Kaikki näytti olevan muuten hyvin, mutta Östenin suussa oli valkoinen karvatukku. Östen oli lähtenyt pihasta koirien luo rähjäämään, nypännyt karvoja toisen turkista, ja sen jälkeen tervehtinyt ihan rauhassa koiria. Koirille ei ilmeisesti sattunut mitään vahinkoa, ja vannotin omistajan ilmoittamaan, jos jotakin vielä löytyisi koirista.
Tapahtuman jälkeen Östen on ollut ilmiselvästi nolona. Se makoilee vieressä ja tuijottaa tyhjyyteen ja on kaikin puolin yrittänyt olla mallikelpoinen koira. Olen yrittänyt suhtautua asiaan rauhallisesti, mutta asia pyörii koko ajan mielessä. NÄIN EI VAIN SAISI TAPAHTUA! Ymmärrän Östenin arvaamattomuuden, ja tiedän, että siihen ei voi koskaan luottaa täydellisesti. Harmittaa niin tuhottoman paljon, että tekisi mieli luovuttaa, huutaa tai vaikka rikkoa jotain. Parhaiten taitaa kuitenkin auttaa se, että mietin mistä kaikki johtui ja miten jatkossa vastaavat tilanteet vältetään.
Östenillä oli siis remmi kaulassa ja se oli erittäin innokkaana lähdössä mukaani. Remmi on ainakin ollut aina iso rähinän aiheuttaja. Yleensä minä olen vain ollut sen remmin toisessa päässä. Östen saattoi kuvitella, että ollaan lähdössä lenkille tai en tiedä... Voisiko se kuvitella että remmi kaulassa saa lähteä pihasta, muuten ei? Lenkille kun lähdetään aina remmissä...
Toiseksi se oli erittäin innokas ja riemua täynnä. Ehkä se kävi vaan ylikierroksilla, eikä taaskaan tunteiden hallinta ollut ihan kohdallaan.
Miten aion ratkaista ongelman? Ainakin rajoja pitää opetella lisää. Ne täytyy olla vahvemmat. Pihasta ei lähdetä KOSKAAN ilman lupaa. Olisiko myös aiheellista alkaa käymään erikseen lenkillä Östenin ja Oton kanssa? Silloin voisin paremmin keskittyä Östenin kouluttamiseen. Nyt tuntuu olevan pää niin sekaisin, että en todellakaan tiedä, mikä auttaa ja miten tässä toimitaan jatkossa. Ehkä mikään ei koskaan muutu, ja kaikki on aina tätä samaa. Joka päivä pitäisi tehdä jotain älyllistä tuon koiran kanssa, että se saisi jotenkin purettua energiaansa. Asumisjärjestelyihin pitäisi saada jotain parempaa selkoa. Nykyinen tilanne hämmentää niin koiria kuin muakin.
Eli ohjeet itselleni tulevaa varten:
1) Älä jätä koiraa pihaan remmi kaulassa
2) Vahvista rajojen opettelua. Esimerkiksi lenkille lähtiessä rajan saisi ylittää vain vihjeestä, muuten on jäätävä rajalle, vaikka olisi hihna pannassa kiinni ja kaikki muut lähtisivät pihasta.
3) Järjestä älykkyyttä vaativia tehtäviä
4) Opetellaan ulos lähtöjä ja yritetään hankkiutua eroon peloista eteisiä kohtaan
5) Östen jää mun luo asumaan ja ihan kokonaan - halusi se sitä tai ei.
Nyt ei saisi luovuttaa. Oltiin jo niin lähellä normaalia elämää.
Östen on ollut taas hetken isän ja äidin luona, kun se ei viimeksi halunnut lähteä mun ja Oton mukaan. Tänään kävin sen sitten hakemassa ja yllätyksekseni Östen lähti erittäin mielellään, eikä tavallisesta jännityksestä ja sängyn alle piiloutumisesta ollut tietoakaan. No, laitoin koirat remmiin ja lähdin ulos, ja vasta auton luona huomasin, että auton avaimet jäi sisälle. Lähdin hakemaan niitä ja jätin koirat remmissä ulos. Koirat ovat aina vapaana kotipihassa, joten ei käynyt mielessäkään, että tässä tilanteessa olisi jotakin poikkeavaa.
Kun tulin takaisin ulos, huomasin, että auton vieressä odotti ainoastaan Otto. Aloin katselemaan, että missähän se Östen mahtaa mennä ja näinkin tien toisella puolella kaksi collieta omistajansa kanssa - ja Östenin. Östen haisteli kaikessa rauhassa collieita. Minähän karjaisin, että äkkiä kotiin ja Östen tuli saman tien häntä heiluen. Kaikki näytti olevan muuten hyvin, mutta Östenin suussa oli valkoinen karvatukku. Östen oli lähtenyt pihasta koirien luo rähjäämään, nypännyt karvoja toisen turkista, ja sen jälkeen tervehtinyt ihan rauhassa koiria. Koirille ei ilmeisesti sattunut mitään vahinkoa, ja vannotin omistajan ilmoittamaan, jos jotakin vielä löytyisi koirista.
Tapahtuman jälkeen Östen on ollut ilmiselvästi nolona. Se makoilee vieressä ja tuijottaa tyhjyyteen ja on kaikin puolin yrittänyt olla mallikelpoinen koira. Olen yrittänyt suhtautua asiaan rauhallisesti, mutta asia pyörii koko ajan mielessä. NÄIN EI VAIN SAISI TAPAHTUA! Ymmärrän Östenin arvaamattomuuden, ja tiedän, että siihen ei voi koskaan luottaa täydellisesti. Harmittaa niin tuhottoman paljon, että tekisi mieli luovuttaa, huutaa tai vaikka rikkoa jotain. Parhaiten taitaa kuitenkin auttaa se, että mietin mistä kaikki johtui ja miten jatkossa vastaavat tilanteet vältetään.
Östenillä oli siis remmi kaulassa ja se oli erittäin innokkaana lähdössä mukaani. Remmi on ainakin ollut aina iso rähinän aiheuttaja. Yleensä minä olen vain ollut sen remmin toisessa päässä. Östen saattoi kuvitella, että ollaan lähdössä lenkille tai en tiedä... Voisiko se kuvitella että remmi kaulassa saa lähteä pihasta, muuten ei? Lenkille kun lähdetään aina remmissä...
Toiseksi se oli erittäin innokas ja riemua täynnä. Ehkä se kävi vaan ylikierroksilla, eikä taaskaan tunteiden hallinta ollut ihan kohdallaan.
Miten aion ratkaista ongelman? Ainakin rajoja pitää opetella lisää. Ne täytyy olla vahvemmat. Pihasta ei lähdetä KOSKAAN ilman lupaa. Olisiko myös aiheellista alkaa käymään erikseen lenkillä Östenin ja Oton kanssa? Silloin voisin paremmin keskittyä Östenin kouluttamiseen. Nyt tuntuu olevan pää niin sekaisin, että en todellakaan tiedä, mikä auttaa ja miten tässä toimitaan jatkossa. Ehkä mikään ei koskaan muutu, ja kaikki on aina tätä samaa. Joka päivä pitäisi tehdä jotain älyllistä tuon koiran kanssa, että se saisi jotenkin purettua energiaansa. Asumisjärjestelyihin pitäisi saada jotain parempaa selkoa. Nykyinen tilanne hämmentää niin koiria kuin muakin.
Eli ohjeet itselleni tulevaa varten:
1) Älä jätä koiraa pihaan remmi kaulassa
2) Vahvista rajojen opettelua. Esimerkiksi lenkille lähtiessä rajan saisi ylittää vain vihjeestä, muuten on jäätävä rajalle, vaikka olisi hihna pannassa kiinni ja kaikki muut lähtisivät pihasta.
3) Järjestä älykkyyttä vaativia tehtäviä
4) Opetellaan ulos lähtöjä ja yritetään hankkiutua eroon peloista eteisiä kohtaan
5) Östen jää mun luo asumaan ja ihan kokonaan - halusi se sitä tai ei.
Nyt ei saisi luovuttaa. Oltiin jo niin lähellä normaalia elämää.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Kevättä kohti
Östenin kuulumisia ei ole tullut hetkeen päivitettyä, kun elämä on ollut niin tasaista. Östenin paineet silmissä on ollut nyt ihan ok. Käyn taas jossain vaiheessa kevättä mittauttamassa uudestaan.
Koiria katsellaan ilman rähinää, ilman naksutinta ja ilman makupaloja - ainakin jos Otto on mukana. Häntä voisi näissä tilanteissa olla hieman rennompi, mutta kai sekin tulee ajallaan.
Uloslähtemiset on Östenille edelleen hankalia, samoin kuin autosta lähteminen. Aina kun olisi tarkoitus lähteä ulos, Östen menee sängyn alle, eikä meinaa millään tulla pois sieltä. Sängyn alta houkuttelut on oikein projekteja ja haittaa suuresti normaalia elämää. Sitten kun Östenille saa kaulapannan ja saa sen jotenkin huijattua eteiseen, niin sitten se on ihan sekaisin onnesta. Niin kuin se vasta siinä kohta ymmärtäisi, että pääsee lenkille.
Olen opettanut sitä nyt naksulla tulemaan sängyn alta ja laittamaan itse päänsä pannan läpi. Näyttäisi tuottavan tulosta, sillä nykyään nämä rituaalit ennen ulos lähtemistä kestää enää vain noin 5 minuuttia, kun ennen saattoi mennä helposti puolikin tuntia, ennen kuin koira oli pyydystetty sängyn alta. Östen on lisäksi pariin otteeseen mennyt itse eteiseen kun olen kysynyt, että lähdetäänkö lenkille. Nämä ulos lähtemiset alkoivat olemaan ongelmia sen ilmanpainepumpun käytön jälkeen, kuten varmaan jo ennemminkin kirjoitin. Hassua oli se, että eteispelko ei jäänyt vanhaan asuntooni vaan sama jatkui uudessakin kodissa.
Muuten on kaikki hyvin ja Östen ja Otto vaikuttavat oikeinkin onnellisilta ja lähes normaaleilta koirilta. Ai niin, ollaan taas barffattu koirien kanssa. Nyt olen vaan osannut jättää jotain ruoka-aineita pois Östenin ruokalistalta. Östenillä on karvat! Ihan oikeat karvat joiden alta ei näy ihoa, kuten ennen! Kyllähän se välillä kutisee, mutta ei enemmän kuin ennen, eikä se ole enää raapinut itseään verille eikä purrut karvoja poikki, joten se on aika hyvässä kunnossa. Toivoa sopii, että kevät ja koivut ja muut heinät eivät pahenna tilannetta. Siedätyshoito jatkuu.
Koiria katsellaan ilman rähinää, ilman naksutinta ja ilman makupaloja - ainakin jos Otto on mukana. Häntä voisi näissä tilanteissa olla hieman rennompi, mutta kai sekin tulee ajallaan.
Uloslähtemiset on Östenille edelleen hankalia, samoin kuin autosta lähteminen. Aina kun olisi tarkoitus lähteä ulos, Östen menee sängyn alle, eikä meinaa millään tulla pois sieltä. Sängyn alta houkuttelut on oikein projekteja ja haittaa suuresti normaalia elämää. Sitten kun Östenille saa kaulapannan ja saa sen jotenkin huijattua eteiseen, niin sitten se on ihan sekaisin onnesta. Niin kuin se vasta siinä kohta ymmärtäisi, että pääsee lenkille.
Olen opettanut sitä nyt naksulla tulemaan sängyn alta ja laittamaan itse päänsä pannan läpi. Näyttäisi tuottavan tulosta, sillä nykyään nämä rituaalit ennen ulos lähtemistä kestää enää vain noin 5 minuuttia, kun ennen saattoi mennä helposti puolikin tuntia, ennen kuin koira oli pyydystetty sängyn alta. Östen on lisäksi pariin otteeseen mennyt itse eteiseen kun olen kysynyt, että lähdetäänkö lenkille. Nämä ulos lähtemiset alkoivat olemaan ongelmia sen ilmanpainepumpun käytön jälkeen, kuten varmaan jo ennemminkin kirjoitin. Hassua oli se, että eteispelko ei jäänyt vanhaan asuntooni vaan sama jatkui uudessakin kodissa.
Muuten on kaikki hyvin ja Östen ja Otto vaikuttavat oikeinkin onnellisilta ja lähes normaaleilta koirilta. Ai niin, ollaan taas barffattu koirien kanssa. Nyt olen vaan osannut jättää jotain ruoka-aineita pois Östenin ruokalistalta. Östenillä on karvat! Ihan oikeat karvat joiden alta ei näy ihoa, kuten ennen! Kyllähän se välillä kutisee, mutta ei enemmän kuin ennen, eikä se ole enää raapinut itseään verille eikä purrut karvoja poikki, joten se on aika hyvässä kunnossa. Toivoa sopii, että kevät ja koivut ja muut heinät eivät pahenna tilannetta. Siedätyshoito jatkuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
*click*