Joskus Östenistä tuntuu, että on vähän vaikea ymmärtää mitä tapahtui...

Tässä on nyt tullut kerrottuakin jo Östenin rähinästä, murinasta ja lauluesityksistä, mutta eipä siinä vielä kaikki. Meidän Östen menee välillä ihan lukkoon, jolloin se katselee hämmentyneen näköisenä ympärilleen, eikä oikein tiedä mitä tekisi tai minne menisi. Silloin se jähmettyy paikoilleen kuin suolapatsas, ja jos joku yrittää mennä lähelle, saattaa se hiippailla aran näköisenä kauemmas. Usein näihin henkisiin lukkoihin ei ole mitään näkyvää syytä, tai syyt ovat siis sellaisia, mitä ihminen ei vaan tajua. Ne voi olla jotain ihan arkipäiväisiä juttuja.

Östen pelkää esimerkiksi miesten yskää. Naisten yskä ei ole niin pelottava. Kun joku mies yskäisee, lähtee Östen vähin äänin paikalta ja on selvästi ihmeissään, että mitä nyt tapahtuu. Östenin ratkaisu on ottaa etäisyyttä ja olla mahdollisimman huomaamaton näissä tilanteissa.

Lisäksi Östen reagoi yhtä voimakkaasti, jos minä turhaudun. Pahinta on jos huudan; siitä Östen saattaa olla järkyttynyt parikin vuorokautta, mutta lukkoon se menee jo siitä, jos vain sanon kyllästyneeseen sävyyn jotain, esim "Onko pakko?" ja "Mä en nyt millään jaksaisi". Ja tuo koiran kummajainen menee lukkoon vaikka se olisi eri huoneessa kuin minä. Östenin mielestä on ihan kamalaa jos äänensävyni on vihainen, kyllästynyt tai muuten vaan väsynyt. Silloin Östen yleensä menee sängyn alle, ja siellä se saattaa pysyä vaikka miten pitkään. Makupaloilla sen saa houkuteltua pois sängyn alta, mutta heti kun makupalat loppuu vilahtaa se samantien takaisin piiloonsa. Mitkään lepertelyt ei auta, vaikka kuinka yrittäisin sille viestittää, että Östenissä ei nyt ollut mitään vikaa, vaan mua harmitti ihan muut asiat. Östen on kyllä antanut melkoisen oppimäärän omien tunteiden hallintaan. Östenin kanssa pitää koko ajan keskittyä olemaan rauhallinen ja tasainen. Mitään yllätyksiä se ei oikein tunnu kestävän. Ei ole ihan helppo homma pohjalaiselle luonteelle. Mutta kai musta on hiukan parempi ihminen kehittymässä Östenin kouluttaessa mua. En huuda enää niin herkästi, ja yritän pysyä rauhallisena, vaikka se välillä onkin niin kovin hankalaa.

Joskus Östen menee lukkoon ihan muuten vaan. Vaikka kesken leikin. Se saattaa yhtäkkiä lopettaa leikin kesken ja katsella hämmästyneen näköisenä, niin kuin se kysyisi, että mikä sulle nyt tuli. Ilmeisesti siinä leikkiessä tulee aina joskus tehtyä jotain liikkeitä, mitkä ovat sitten liikaa Östenille. Olenkin miettinyt, että pitäisi joskus oikein kuvata näitä leikkejä. Jos sattuisi niin hyvä tuuri, että saisi kuvattua tällaisen lukkoonmenemisen. Videolta voisi ymmärtää paremmin, mitä tapahtui ja mikä laukaisi Östenin hämmennyksen.

Tällaisen lukon aikana Östen ei juurikaan kykene toimimaan muuten, kuin hiipimään kauemmas kaikista muista. Makupaloja se kyllä syö, mutta ei yhtä innokkaasti kuin normaalisti, vaan paljon varovaisemmin. Nyt olen kuitenkin saanut melko hyvin purettua näitä lukkoja erään hyvin yksinkertaisen tempun avulla. Östenille opetin joskus "Ollaanko kavereita"- tempun, missä koira vaan läppää tassullaan minun kättäni. Jostain syystä tämä temppu on ollut Östenille mieluisa, ja sillä sen saa usein rentoutumaan lukkoonmenon jälkeen. En tiedä, mistä se johtuu, että vaikka koira on muuten lähes toimintakyvytön, niin tämän tempun se pystyy suorittamaan. Parin toiston jälkeen Östen innostuu tästä leikistä niin, että unohtaa aikaisemman hämmennyksensä. Kai temppu on sitten riittävän yksinkertainen ja palkitseva. Kiitokset vaan entiselle agilityoppilaalleni Susannalle, joka tämän tempun meille opetti, vaikka kumpikaan meistä ei silloin vielä tiennyt, miten suuri merkitys tällä leikillä tulisi olemaan meidän elämässä.

Murinaa!!! Ja kauniita lauluesityksiä!

Sarjassamme Östenin kummalliset tavat, pääsemme Östenin murinaan. Östen alkoi ehkä noin pari vuotta sitten murisemaan aina silloin tällöin kun sitä yritti nostaa. Tätä tapahtui aluksi todella harvoin, mutta nykyään lähes joka kerta kun sitä nostaa. Tämä ihmetytti kauan aikaa, sillä koira ei kuitenkaan vaikuttanut vihaiselta, vaan ennemminkin pelästyneeltä. Kovasti piti miettiä, että onko tuo koira sekaisin kun omalle väelle murisee ja pitääkö tuota pelätä. Ihmettelin, että miten käytös voi muuttua näin, ilman mitään järkevää selitystä ja kun tämä murina kaiken lisäksi paheni koko ajan. Joskus muistan myös suuttuneeni Östenille, että mulle et sitten muuten murise! Sitten jossain vaiheessa tajusin, että Östen murisee, jos nostettaessa käsi osuu esimerkiksi kainaloihin, jotka ovat lähestulkoon aina ärtyneitä Östenin allergian takia. Kun Östeniä nostaa niin että kädet eivät vahingossakaan osu kainaloihin tai takajalan taipeisiin, ei murinaa kuulu. Miten tyhmä sitä pitää olla, kun ei millään meinaa tajuta, että koiralla on kipuja?! Kyllä hävettää oma tyhmyys! Taas sain tuntea itseni niin surkeaksi koiran omistajaksi. Kaikesta huolimatta Östen tuntuu olevan siltikin erittäin kiintynyt näinkin kelvottomaan omistajaan. Liikuttavaa! Nykyään kun Östeniä varoittaa etukäteen, eikä vain tarraa kiinni, ja muistaa olla erittäin helläkätinen ja varovainen niin myös tämä nostaminen sujuu aivan hienosti.

Seuraava kummallinen tapa, jonka merkitystä en vielä ole ymmärtänyt, on Östenin laulutuokiot. Näitä sattuu yleensä iltaisin, mutta nykyään Östen on alkanut lauleskelemaan myös päivisin. Tapahtuma etenee lähinnä siten, että Östen hankkiutuu talon syrjäisimpään paikkaan, jossa sitten aloittaa alati yltyvän ulinan. Jos menee katsomaan, että mitä teet, niin silloin se lopettaa laulun ja katselee sen näköisenä, et "Ai moi! Mikäs sut tänne lennätti?". Jos taas antaa sen lauleskella, niin sitten se ulisee ja lauleskelee hetken yksinään, jonka jälkeen lopettaa ja tulee sitten muina miehinä taas muiden seuraan. Tätä tapahtuu kaikkina vuodenaikoina, ja kaikkina vuorokauden aikoina, mutta lähes joka ilta seitsemän ja kahdeksan välillä. Jos jollain on selitys tähän outouteen, niin kertokaa ihmeessä. Mielestäni tapa on melko huvittava, mutta en voi olla murehtimatta, että onko tuolla joku suurempikin merkitys ja jos on niin mikä ihme...

Rähinää!!!

Östen aloitti rähjäämisen n. 8-9 kk ikäisenä. Siihen asti ei ollut juurikaan ongelmia lenkillä tai muutenkaan. Östenillä oli muutama koirakaverikin, ja elämä oli ihan normaalia. Ensimmäinen rähjäys sattui agilitykentällä. Aloittelimme silloin agilityn alkeita, ottaen kuitenkin huomioon Östenin nuoren iän (tarkoittaa siis sitä, että harjoittelimme vain putkea, pussia, matalia hyppyjä sekä pujottelua). Kaikki meni hyvin niin kuin ennenkin, mutta sitten yhtäkkiä Östen syöksyi putkesta rähjäämään jollekin pystykorvalle. Muut ohjaajat olivat jääneet koirineen liian lähelle putken ulostuloa, mistä huomautinkin heille, mutta he eivät silti ymmärtäneet siirtyä. Päästin Östenin silti putkeen, kun en voinut kuvitellakaan että se syöksyisi rähjäämään toisille koirille. Ajattelin, että se korkeintaan karkaa haistelemaan.

Sen jälkeen Östen ei enää tullut mitenkään toimeen tämän pystykorvan kanssa, vaan molemmat rähjäsivät remmeissä kentän laidalla, ja jokainen harjoitus päättyi näiden kahden koiran tappeluun. En osannut muuta kuin ottaa Östenin pois ryhmästä.

Talven aikana yritin opettaa Östenille käytöstapoja ihan omin päin ja kaikki menikin ihan hyvin, mutta taas kun kesä koitti ja yritin saada Östeniä uudestaan agilityryhmään, niin taas sieltä löytyi yksi koira, jota Östen ei voinut sietää. Jos kyseinen koira sattui olemaan poissa jollain kertaa, Östen otti uhrikseen seuraavan. Taas otin Östenin pois ryhmästä. Samaan aikaan kävin kuitenkin Östenin kanssa oman seuran perustottelevaisuus-kurssilla. Kurssilla opetetut asiat Östen kyllä jo osasi -kotona- mutta nyt oli hyvä tehdä samoja juttuja ryhmän toimiessa häiriönä. Toisin kuin agilityssa, täällä Östen pärjäsi oikein hyvin. Se sieti jopa ihan kylkeä hipoen ohittavat koirat, sen jälkeen kun se oli "kotiutunut" ryhmään. Jos ryhmän koirat vaihtuivat, oli Östen taas sama rähisevä itsensä ryhmän uusille jäsenille.

Pentukurssin lisäksi yritimme totuttaa Östeniä kavereideni koiriin. Päästettiin vaan koirat irti ja katsottiin mitä tapahtuu. Voi kavereiden koiraparkoja!!! Östenin taktiikka oli seuraaavanlainen; ensin se juoksi täysiä toisia koiria päin rähisten kuin mielipuoli. Sitten se saattoi nypätä vaikka pitkistä häntäkarvoista, (muuten Östen ei ole purrut toisia koiria) jonka jälkeen Östen juoksi mun luo takaisin, kun minä kiljuin ja karjuin koiraa pois rähjäämästä. Tämän tapahtumasarjan jälkeen Östen yritti mennä ystävällisesti tervehtimään samaisia koiria, mutta tuli tietysti torjutuksi. Osa koirista pelkäsi siinä vaiheesssa Östeniä, osa "jäädytti" tilanteen ja käyttäytyi kuin Östeniä ja koko tapahtumaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Vähitellen rähjääminen alkoi myös lenkillä. Östen alkoi rähjäämään koirille jo siinä vaiheessa kun koirat tulivat näkyviin, huolimatta siitä, miten kaukana ne olivat. Tuli siinä sitten vahingossa rähistyä välillä muovipusseille ja kävelykepeillekin. Jossain vaiheessa Östen aloitti varmuuden vuoksi rähinän kaikelle mitä ihmiset "roikottivat" käsissään.

Jatkossa kerron koulutusmetodeista mitä ongelmaan kokeiltiin ja miten ne vaikuttivat Östenin käytökseen ja yleensäkin meidän elämään.