Viime viikolla oli taas Östenin silmäkontrolli Tampereella. Heti kun tulimme sisään odotustilaan, oven takana oli vastassa pikkuinen koira. Östen ohitti sen ilman mitään rähinää, täysin rauhallisesti, ja istuimme odottamaan vuoroamme. Jouduimme odottamaan omaa vuoroamme aika kauan. Koiria tuli ja meni, mutta Östen istui jaloissani tyynen rauhallisesti. Jossain vaiheessa odotustilaan tuli myös labradorinnoutaja, joka sai liikkua aika pitkässä hihnassa. Sain koko ajan vähän jännittää, että päästääkö omistaja koiransa liian lähelle Östeniä, mutta niin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Labradorinnoutaja omistajineen istuivat aika lähelle meitä odottamaan omaa vuoroansa. Labbis tuijotti Östeniä koko ajan. Östen huomasi tilanteen ja minä sain hämmästyneenä ja ylpeänä seurata Östenin vastausta labbiksen tuijotukseen. Östen meni makaamaan jalkojeni viereen ja painoi ensin pään maahan, niin että katse oli "90 astetta" pois päin labbiksesta. Kun odotusaika vain venyi ja venyi ja labbis jatkoi tuijottamistaan, Östen välillä vilkaisi labbista ja käänsi sen jälkeen katseensa kokonaan eri suuntaan tuijottavasta koirasta. Välillä Östen painoi päänsä kokonaan jalkani taakse, niin että sen ei tarvinnut enää katsoa labbiksen tuijotusta edes sivusilmällä.
Pitkän aikaa olen opettanut Östenille naksulla katsekontaktia, aina kun tulee koira vastaan. Ideana on ollut opettaa Östenille rauhoittava signaali, jonka avulla se voisi selvitä stressaavista tilanteista. Nyt eläinlääkärissä Östen ei ottanut katsekontaktia minuun, vaan käänsi päänsä kokonaan pois toisesta koirasta, mikä on juuri oikea toimintamalli uhkaavassa tilanteessa.
Käsittääkseni koirien maailmassa tuijottaminen on uhkaavaa, kun taas pään kääntäminen on rauhoittava signaali uhkaavassa tilanteessa. Östenin vastaus labbiksen haasteeseen oli aivan upea, se toimi toivotulla tavalla ja Östen sai positiivisen kokemuksen signaalien käytöstä. Eläinlääkärillä käynnistä selvisimme täysin ilman rähinää, vaikka tilanne oli koiralle hyvin vaikea. Aivan mahtava tunne, kun kovan työn ja treenin jälkeen Östen alkaa ratkaisemaan näitä vaikeita tilanteita omatoimisesti ja taitavasti. Koiralle voi nähtävästi aivan oikeasti opettaa rauhoittavia signaaleja, vaikka se ei niitä automaattisesti osaisi. Näin se vaan Östenkin oppii puhumaan koiraa vähitellen.
*click*