Östenin signaalien, eleiden, ilmeiden, liikkeiden opettelua

Viime ajat olen kiinnittänyt huomiota Östenin antamiin signaaleihin ja ajattelin lähiaikoina keskittyä niihin täällä blogissakin. Nyt kun elämä on taas ollut melko tasaista, eikä meillä ole menossa mitään varsinaista koulutusprojektia, on ollut aikaa keskittyä Östenin liikkeiden seuraamiseen, ihan vain oppiakseni tuntemaan koirani.

Tuntuu, että Östenillä on nyt menossa jotain muutosprosessia, koska jännittävissä tilanteissa on tällä hetkellä näkyvissä kovasti hapuilua ja epäröintiä, jonka jälkeen Östen kokeilee ratkaisuja ja nykyään Östen tekee lähes poikkeuksetta onnistuneita ratkaisuja. Onnistuneella tarkoitan sitä, että jännittävissä tilanteissa Östen tekee ratkaisuja, jotka johtavat koiran rentoutumiseen ja tilanteet päättyvät ilman rähinää.

Kerroin aikaisemmin räksyttävistä koirista, joita me ohitetaan aamulenkillä. Naksutin ei ole ollut aamulenkeillä mukana, enkä ole pyrkinyt ohjaamaan Östenin käyttäytymistä pyytämällä katsekontaktia tai käskyttämällä. Ollaan vaan kävelty hihna löysällä ja itse olen seurannut tapahtumia ja antanut tilanteiden kehittyä. Rähisevän terrierin kohdalla (terrieri on siis erään talon aidatulla pihalla, tien toisella puolella) Östen katsoo terrierin suuntaan, ja ensiksi Östenin korvat alkavat tekemään pientä sahaavaa liikettä, jolloin korvat vuoroin kääntyvät eteen ja vuoroin taakse. Sen jälkeen pää painuu hiukan matalammaksi ja askel muuttuu epävarmemmaksi. Sen jälkeen alkaa pää kääntyilemään ihan pienin liikkein, aivan kuin Östen arpoisi, että katsoisiko eteen menosuuntaan vai katsoisiko sivulle räksyttävää terrieriä. Yhtäkkiä Östen kääntää sitten päänsä eteenpäin menosuuntaan, ja samaan aikaan koko koiran olemus muuttuu rennommaksi. Siihen kohtaan olen aina kehunut Östeniä, jolloin Östenin askeleet kevenevät huomattavasti ja korvat muuttuvat iloisen terhakoiksi ja koira saa aivan kuin enemmän ryhtiä olemukseensa. Sen jälkeen Östen kuitenkin vielä kiinnittää huomiota räksyttävään terrieriin ja alkutilanne toistuu: korvat sahaavat, pää painuu ja pää alkaa arpomaan, että minne sitä huomionsa suuntaisi. Sitten Östen päättää taas katsoa eteenpäin ja rentoutuu ja koko olemus muuttuu paljon iloisemmaksi.

Tätä on ollut erittäin mielenkiintoista seurata, koska lähes sama kuvio toistuu melkein joka aamu, ja jokainen päivä Östen tuntuu olevan tyytyväisempi, kun ratkaisu tilanteeseen tuntuu toimivan. Nyt Östen pystyy jo merkkaamaan ruusupuskatkin sekä haistelemaan muiden merkkauksia, vaikka terrierin rähinä vielä kuuluu. Joitain viikkoja sitten tuon terrierin kohdasta piti kävellä kovaa vauhtia ohi, aivan kuin Östen ei muutun pystyisi hillitsemään itseään.

Mielenkiintoista kehitystä on havaittavissa myös Östenin ja Oton keskinäisessä viestinnässä, mutta siitä taidan kertoa sitten joku toinen kerta, kun tämäkin teksti kehittyi jo pieneksi romaaniksi.

Ai niin, eteispelosta sen verran, että viime viikosta lähtien Östen on mennyt itse valmiiksi eteiseen, kun olen kysynyt, että lähdetäänkö ulos. Pannan laittaminen on haastavaa, koska entisen jännittämisen tilalla on nyt riemuloikkia ja kaiken maailman pusuttelua ja hössötystä, koska Östenillä nämä tunnetilat menee aina "vähän" yli. Nyt vaan kehutaan eteiseen menosta ja vähitellen yritetään saada siihenkin jotain järkeä. Toiveenahan olisi, että koirat istuisivat nätisti ja pujottaisivat pannan kaulaan luvan kanssa. Pääasia tässä vaiheessa on kuitenkin vielä se, että Östen tulee vapaaehtoisesti eteiseen.