Muutin uuteen asuntoon joulukuun alusta ja silloin oli suunnitelmissa, että Östen jäisi asumaan mun vanhempien luo, koska jatkuvat muutokset ei oikein sovi Östenille. Lisäksi ajattelin, että elämästä tulisi aika hankalaa, kun Otto ei osaa olla nätisti kotona yksin, vaan vinkuu mun perään ja pahimmassa tapauksessa Östenkin aloittaa vinkumisen ja sitten mulla on täällä kaksi kiljuvaa koiraa. Ajattelin myös, että kun Östenillä on tuo rähinä-ongelma niin kohta mulla on kaksi rähisevää koiraa kun Otto oppii samoille tavoille.
Vaikka Östen on ollut paljon isän ja äidin luona kyläilemässä ja kaikki kesät on vietetty siellä, niin Östen ei siltikään ihan suosiolla jäänyt sinne, kun minä muutin. Östen halusi lähteä mun ja Oton mukaan, ja otettavahan se oli. Nyt täällä asustelee sitten molemmat koirat mun kanssa. Tämä ratkaisu on osoittautunut ainoaksi oikeaksi ja kauhukuvat siitä, miten ne opettaa huonot tapansa toisilleen on osoittautuneet turhiksi. Otto ei hauku ollenkaan niin paljoa nyt, kun Östen on täällä. Otto ja Östen on myös hiljaa ja nätisti kotona yhdessä, jos käyn vaikka kaupassa. Lenkillä Östen tuntuisi olevan paljon rauhallisempi ja luottavaisempi kun Otto on mukana. Nämä kaksi tuntuisi auttavan toisiaan, silloin kun toista jännittää.
Vaikka alku näiden kahden kanssa oli hankalaa, ja Östen opetti melko kovin ottein pennulle käytöstapoja, on ne löytänyt nyt yhteisen sävelen - kiitos Oton uskomattoman viisauden ja hyvän luonteen. Tänä päivänä nuo kaksi on erottamattomat. Östen nauttii leikkimisestä Oton kanssa ja uskaltaa kohdata pelottavia tilanteita Oton tukemana.
Östen on paljon rauhallisempi nykyään myös eläinlääkärissä. Östen katselee sivummalta muita koiria ja haukkuu vain silloin kun toiset aloittavat. Jos odotteluajat eläinlääkärissä olisi lyhyemmät, niin kaikki sujuisi ihan hyvin. Puoli tuntia alkaa olemaan jo Östenin sietokyvylle liikaa. Mutta erittäin hienoa, että Östen voi olla jo vartin samassa huoneessa toisten koirien kanssa ilman rähinää.
Silmistä sen verran, että painetipat on nyt jätetty pois, ja paineet tuntui aluksi olevan ihan ok. Nyt kuitenkin viimeksi saatiin melko outoja tuloksia ja muutenkin hiukan huolestuin tilanteesta. Nyt yritetään tavoittaa leikannutta eläinlääkäriä ja miettiä mitä nyt tehdään noiden paineiden kanssa.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)